Viime viikon keskiviikkona koitti lähtö kohti Herningin Maailmanvoittaja 2010 näyttelyä. Mulla matkassa mukana Basti ja Dani sekä Annella ja Nikolla Enzo ja Niitti. Majoitus meille järjestyi Annetten siskon luota Silkeborgissa, jossa olimme perillä torstai-iltana. Onneksi näin, koska monissa hotelleissa oli "näyttelyhinnat" eli vähintään tuplat normaaliin varrattuna.

Itse näyttely ei kovin kummoisesti meidän osalta mennyt, molemmille EH. Bastin pärjääminen tyssäsi liian lyhyisiin jalkoihin ja Danin mahdollisuudet pilasin ihan itse Miten sitä voikin olla niin tyhmä!!! Annoin nimittäin Annetten ja Josephinen trimmata Dania näyttelyä edeltävänä päivänä sekä vielä näyttelypäivänä, kun sillä sitä karvaa tuntui riittävän. Ja taisipa turkkiin eksyä hieman talkkiakin No, tästäpä Dani sitten veti herneen nenään ja sai pöydällä kunnon paniikkikohtauksen, jonka jälkeen kaikki menikin sitten persiilleen Arvatkaa vaan sapettiko Ja mitä tästä opimmekaan; Dania EI trimmata juuri ennen näyttelyä! No onpahan Danin turkki nyt paremmassa kuosissa kuin aikoihin... Meillä ei oikein nää Tanskan reissut oo menny ihan putkeen, mutta periksi ei anneta. Ehkä kolmas kerta toden sanoo...

Onneksi oli taas Enzo reissussa mukana, Enzosta tuli Maailmanvoittaja 2010!!! Hyvät geenit ne on Danillakin, äiti-Maggiesta tuli myös Maailmanvoittaja ja isukkki-Findus nappasi sertin ja vara-cacibin

Maailmanvoittajat; ROP Miselin Maxfactor & VSP Angelschicabee

Muuten kaikin puolin loistava reissu, koiratkin tulivat hyvin juttuun eikä poikienkaan tarvinnut toisiaan kauheasti kyräillä. Sain myös kunnian esittää Dimin Karvahaalarin kasvattajaryhmässä sekä MV:n isossa kehässä, lauantain parsonerkkarissa että sunnuntain terrierinäyttelyssä. Ihan kuin olisi Bastin kanssa ollut kehässä, yhtä hankala (ja jäykkä) tapaus Terveisiä vaan Merrulle Omia koiria en lauantaille tai sunnuntaille ilmoittanut, koska Basti on jo Tanskan valio ja Dani ei sertistä olisi mitään hyötynyt.

Kuvia maailmanvoittajasta ja parsonerkkarista löytyy täältä; bastin.kuvat.fi/kuvat/MV-10/

Omia koiria ei reissulla tullut kauheasti kuvattua, muutama sentään löytyy;

Kotona Dani sitten pääsikin heti Cosmon kanssa uimaan. Sekaisin se vieläkin vedestä menee, ei kuule eikä namit kelpaa. Onneksi otin vinkupallon mukaan, joka sekin on yksi Danin intohimon kohteista, ei tarvinnut kuin kerran vinkauttaa niin oli Danikin äkkiä rannalla. Dani muuten aloitti juoksunsa sopivasti tiistai-iltana, kun reissusta olimme kotiutuneet tiistaina aamuyöstä n. klo 4:)